Hyvän rakentaja – Olli Parviainen 1933–2025
Arkkitehtitoimisto Ollan perustaja, arkkitehti Olli Parviainen kuoli Helsingissä 20. kesäkuuta 2025. Valoisuudestaan tunnettu suunnittelija, toimitusjohtaja, isä ja ystävä sai lähteä samalla taianomaisella keskikesän hetkellä kuin oli saapunutkin: Olli syntyi ja kuoli juhannusyönä. Ensimmäisen ja viimeisen juhannuksen väliin mahtui 92 arkkitehtuurin, luovuuden, yrittäjyyden, matkustamisen, ystävyyden ja rakkauden täyttämää vuotta.
Piirtäminen, taide ja tekniikka kiinnostivat Ollia pienestä pitäen. Arkkitehti hänestä tuli kuitenkin osittain sattumalta. Alun perin nuorukaisen oli tarkoitus hakea opiskelemaan sähköalaa. Mieli kuitenkin muuttui Ollin kuultua tuttavasta, joka rahoitti omia opintojaan työskentelemällä samanaikaisesti arkkitehtitoimistossa. Tästä innostuneena myös Olli päätti hakea Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolle. Seula oli tiukka: 400 hakijasta alle joka kymmenes valittiin, Olli yhtenä heistä.
Arkkitehtuuritoimisto Olli Parviainen Ky:n Olli perusti vuonna 1962 ollessaan 29-vuotias. Nuoren arkkitehdin luotsaama toimisto kasvoi ja kansainvälistyi nopeasti. Ulkomaisten suunnitteluhankkeiden makuun Olli oli tosin päässyt jo ennen oman toimistonsa perustamista. Vuonna 1961 Olli oli mukana kolmen nuoren arkkitehdin tiimissä, joka voitti Reykjavikin esikaupunkialueen pohjoismaisen asemakaavakilpailun. Kielistä ja kansainvälisyydestä innostuneen arkkitehdin vetämä toimisto palveli alusta asti myös ulkomaisia asiakkaita: Ruotsin Halmstadiin suunniteltu Nordiskafiltin pääkonttori oli Pohjoismaiden ensimmäinen avokonttorirakennus ja herätti paljon mediahuomioita Suomessakin. Neuvostoliittoon Arkkitehtuuritoimisto Olli Parviainen suunnitteli 1970- ja 80-luvuilla kymmeniä sairaaloita ja hotelleja. Tapiola Consultants -konsortion osana toimisto teki suunnitteluprojekteja myös Egyptiin, Saudi-Arabiaan ja Irakiin.
Helsingin Sanomien 50-vuotisjuhlahaastattelussa Olli totesi erityisesti 80-luvun olleen arkkitehtuurille suotuisaa aikaa, jolloin ymmärrys ja kunnioitus alaa kohtaan kasvoi. ”Enää ei ole pakko tehdä taloksi naamioituja elementtivarastoja”, vitsaili Olli. 1990-luvun laman alkaessa rakentaminen Suomessa loppui kuitenkin kuin seinään. Olli otti huomattavan lainan ja osti itselleen osakkeet muilta toimiston osakkailta, jotka eivät halunneet ottaa henkilökohtaista taloudellista riskiä. Toimisto pysyi töissä kiinni pitkäkestoisten projektien, kuten Helsingin messukeskuksen ja Sinebrychoffin panimon, ansiosta. Myös kansainväliset kytkökset osoittivat jälleen arvonsa: uusia töitä haettiin ulkomaisilta asiakkailta, muun muassa juuri itsenäistyneistä Kazakstanista ja Ukrainasta. Ympäri maailman ulottuneilla työ- ja ystävyyssuhteilla oli kaiken kaikkiaan Ollin elämässä iso rooli, mistä kertoo myös yli 100 maasta passiin kertyneet leimat.
Olli jäi eläkkeelle vuonna 2002 luotsattuaan perustamaansa toimistoa 40 vuotta. Vaikka vetovastuu siirtyi seuraavalle osaajasukupolvelle, ei Ollin kiinnostus toimiston ja sen työntekijöiden kuulumisia kohtaan lakannut. Pidetylle johtajalle ihmisistä huolehtiminen ja hyvän ilmapiirin vaaliminen olivat sydämen asioita. Olli oli tuttu näky Ruoholahdessa ja vakiovieras Ollan juhlissa aivan loppuun saakka. Moni entinen ja nykyinen ollalainen muistaa toimiston rapujuhlista juomalaulun ”Ken ompi fuksi”. Laulu toistetaan niin monta kertaa, että kaikki läsnä olevat vuosikurssit ovat vuorollaan saaneet nostaa maljan. Ollin ollessa mukana laulua toistettiin vuoteen 1953 asti eli edellisissä rapujuhlissa 71 kertaa.
Ollin elämän alkamista ja päättymistä vuoden valoisimpana yönä on vaikeaa olla näkemättä todistuksena hänen uteliaasta ja hyvään keskittyneestä luonteestaan. Pari vuotta sitten Paula-tyttären kokoamassa muistelmateoksessa Arkkitehdin yhdeksän vuosikymmentä Olli totesi: ”Kaiken kaikkiaan, elämä on kohdellut hyvin, ja siitä voi olla kiitollinen”.
Suurta ja syvää kiitollisuutta Ollin elämästä kokee myös koko Ollan väki. Ilman Ollia ei olisi Ollaa. On yhteinen kunnia-asia saada jatkaa rakentamista sille pohjalle, jonka Olli uutteruudellaan, osaamisellaan ja myönteisyydellään loi.
